Digitaalisten omaisuuserien verovarmuutta koskeva laki etenee äänin 38–5
Digitaalisten varojen verovarmuutta koskeva laki, Digital Asset Tax Certainty Act (H.R. 10357), eteni sen jälkeen, kun Yhdysvaltain edustajainhuoneen Ways and Means -valiokunta hyväksyi sen äänin 38–5 syyskuun 16. päivänä. Lakiesitys siirtyy nyt koko edustajainhuoneen käsiteltäväksi, mutta se ei ole vielä laki.
Laki loisi digitaalisten varojen liittovaltion verokehyksen. Säännökset kattavat kryptotransaktioiden raportoinnin, välittäjien noudattamisvelvoitteet, keinotekoisia myyntejä ja konstruktiviisia myyntejä koskevat säännöt, louhinnan, steikkauksen, hyväntekeväisyyslahjoitukset sekä ehdotetut de minimis -poikkeukset. Tavoitteena on lähentää kryptoverotuksen tiettyjä osia osakkeita ja muita perinteisiä rahoitusvaroja koskeviin sääntöihin, mutta samalla raportointivelvoitteet voivat laajentua.
Joint Committee on Taxation julkaisi lakiesityksen kuvauksen ja tuloanalyysin syyskuun 14. päivänä. KPMG:n mukaan ehdotus voisi lisätä verotuksen ennakoitavuutta, mutta myös kasvattaa digitaalisten varojen yritysten ja käyttäjien noudattamisvaatimuksia. Aiemmissa raporteissa mainittiin mahdollinen 10 dollarin poikkeus pieniä kryptomaksuja varten, mutta uusimmissa lainsäädäntöaineistoissa lopullisia raja-arvoja ei ilmoiteta.
Kryptokauppiaille laki on merkittävä sääntelysignaali, ei välitön muutos verokohteluun. Se edellyttää vielä lisäkäsittelyä edustajainhuoneessa, senaatin käsittelyä ja mahdollisia täytäntöönpanosääntöjä. Lyhyen aikavälin vaikutukset hintoihin jäävät todennäköisesti vähäisiksi. Kauppiaiden tulisi seurata kehitystä, joka koskee keinotekoisia myyntejä, steikkaus- ja louhintatuloja sekä välittäjien raportointia, sillä ne voivat vaikuttaa noudattamiskustannuksiin ja kaupankäyntistrategioihin.
Neutral
Valiokunnan äänestys ei muuta kryptovaluuttojen verosääntöjä välittömästi, joten sen suora lyhyen aikavälin vaikutus kryptovaluuttojen hintoihin jää todennäköisesti rajalliseksi. Sijoittajat saattavat aluksi suhtautua lainsäädäntöön myönteisesti, koska selkeämpi verokohtelu voisi vähentää sääntelyyn liittyvää epävarmuutta ja tukea institutionaalista osallistumista pitkällä aikavälillä. Mahdolliset lisäykset välittäjien ilmoitusvelvollisuuksiin, wash sale -rajoitukset sekä staking- ja louhintatulojen verotus voivat kuitenkin kasvattaa sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja vähentää kaupankäynnin joustavuutta.
Historiallisesti lainsäädäntövaliokuntien äänestysten välitön markkinavaikutus on usein ollut maltillinen, elleivät ne ole olennaisesti muuttaneet lain läpimenon todennäköisyyttä. Lakiesitys on edelleen käsiteltävä edustajainhuoneen täysistunnossa, ja siitä on neuvoteltava senaatissa, minkä lisäksi sen täytäntöönpano saattaa edellyttää erillisiä sääntöjä. Näin ollen hintakehitykseen vaikuttavat todennäköisemmin markkinoiden yleinen likviditeetti, sääntely-ympäristön muutokset ja odotukset lopullisesta hyväksymisestä kuin tämä äänestys yksin. Mahdollisen selkeyden ja lisävelvoitteiden tasapainoinen yhdistelmä puoltaa neutraalia luokitusta.